Täällä jälleen kerran.. Paino oli tänä aamuna 76kg eli ei olla tavotteessa ei sitte mitenkään päin. Viimiset kaks kuukautta olen ollu niin väsyny niin väsyny. Edessä olevassa kuvassa on tämän hetkiset tunteet aika hyvin kiteytettynä. Väsyttää, mitään ei saa aikaiseksi, paljon hommia odottaa tekijäänsä, niin opiskeluissa kuin kotonakin. Epätoivo johtuu siitä että tuntuu siltä ettei tässä ikinä pääse eteenpäin, ei hyvän olon suhteen eikä minkään. Masentaa, en tiedä onko kevät masennusta vai mitä tämä on. Ei haluta herätä aamulla ja illala laittaa nukkumaan kaksituntia normaalia aikaisemmin, unta yön aikana tulee kevyesti 10h ja tuntuu ettei riitä. Haluttais luovuttaa kaikki. Tuntuu että olen aivan arvoton, muut saavat elämässä aikaiseksi vaikka ja mitä, mutta minä se vain jurraan paikalla ja haaveilen ja suunnittelen vain jotain tapahtuvan. HUOH! Auttakaa minua, Miten tästä pääsee eteenpäin?? 

 

Kuntosalilla en ole käyny koko alkuvuoden aikana, olen maksanut ihan turhasta. Ei mitään järkeä. Nyt sentäs olen saanut käytyä pariviikkoa spinningissä, mutta eipä sekään paljoa auta. Mistä te saatte motivaatiota? 

 

Ajattelin että nyt minä ryhdistäydyn. -MITEN? -En käsitä. Olen alkanut syömään maitohappobakteereja ja losecia koska mulla on hyvin todennäkösesti refluksitauti. Tästä composta johtuen maha on ollut aika sekaisin. Googlettelin niin maitohappobakteerit voivat laittaa vatsan sekaisin, jos suolistossa on väärä bakteerikanta. Eli siis kertooko se että nyt löytyi siihen vaivaan ongelma ja hyvä bakteerikanta on palaamassa? 

Näillä mennään, Losec, maitohappobakteerit ja ibumax erilaisiin kipuihin, joita nyt tuntuu riittävän vähän joka paikassa :(

 

Kaverit tuntuu kaikki laihtuvan, itsellä jytää päässä pieni kateus kun itse ei saa itseä niskasta kiinni sen vertaa, että pystyisi syömään oikein ja ILMAN HERKKUJA. Sokeriaddiktina herkut on todella vaikea jättää pois, pitäisi vain keksiä sitä korvaavaa niiden tilalle.

 

Tänään posti toi Me naiset sportin, jossa näkuu olevan juoksu ekstra. Voisin tähdätä siihen että kesäkuussa juoksen 5 kilometriä. 

 

Kertokaa mulle mistä te ammennatte sitä motivaatiota, mistä se liikunnan ja elämän ilo löytyy. Kuinka kauan teillä on kestänyt tälläinen "ei kiinnosta"-vaihe??